Chega de Saudade, Bossa Novaa Mehevällä Melankolialla ja Kiehtovalla Kitarariffillä
“Chega de Saudade” on Bossa Novan ikonisimpia kappaleita, jonka sävellys kuvaa tyypillisesti melankolista tunnelmaa kitaran hellien soiton siivittämänä. Kappaleen nimi “Chega de Saudade”, joka tarkoittaa portugalin kielellä “riittää ikävystyksestä” tai “tarpeeksi kaihosta”, sopii täydellisesti kappaleen nostalgiseen ja haikean kauniiseen tunnelmaan.
Jo 1950-luvun puolivälin Brasiliassa syntyi Bossa Nova, musiikki suuntaus joka yhdisti brasilialaisen samban rytmin Amerikan jazzen harmoniaan ja melodian. Tyyliin kuului usein pehmeä ja romanttinen tunnelma, tyypillinen bossa nova soundi, jota tuolloin soittivat nuoremmat jazz-muusikot Rio de Janeiron klubeissa ja kahviloissa.
“Chega de Saudade” syntyi vuonna 1958 Tom Jobimin kynästä ja Vinicius de Moraesi sanoittamasta. Molemmat muusikot olivat keskeisiä Bossa Novan kehityksessä, ja heidän yhteistyönsä tuotti useita ikonisia kappaleita.
Tom Jobim oli brasilialainen säveltäjä ja pianisti, joka tunnetaan lempinimellä “Master of Bossa Nova”. Hän sävelsi monia klassisia Bossa Nova kappaleita, kuten “Garota de Ipanema”, “Corcovado” (Quiet Nights of Quiet Stars) ja tietysti “Chega de Saudade”. Jobimin musiikki oli tunnettua itsensä vahvistaisista melodioista ja harmonioista, jotka loisivat tyypillisen Bossa Nova -tunteen.
Vinicius de Moraes oli brasilialainen runoilija ja lauluntekijä. Hän kirjoitti sanoituksia useille tunnetuille Bossa Nova kappaleille, myös Jobimin säveltämiin kappaleisiin. De Moraesi sanoituksissa on usein läsnä romanttisia teemoja, rakkautta ja kaihoa, jotka sopivat täydellisesti Bossa Novan tunnelmaan.
“Chega de Saudade” esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1958 brasilialaisessa televisio-ohjelmassa “TV Record” ja se nousi nopeasti suosioon. Kappaleesta tuli Bossa Novan symbolinen teos, joka toi tyyliä kansainväliselle kuuluisuudelle.
Kappaleen melodia on yksinkertainen ja kaunis, ja se koostuu useista toistuvista säkeistöistä ja kertosanoista. Kitarariffissä on tyypillinen Bossa Nova soundi: rytmikäs ja melodinen soittotapa. Tom Jobimin pianosointi tuo kappaleeseen vahvan jazz-vaikutteen, ja sanoituksissa kuvattaan kaihoa ja ikävää menetetystä rakkaudesta.
“Chega de Saudade” on herättänyt myös useita eri versioita. Se on tulkittu monilla kielillä ja eri musiikkityylejä yhdistäen. Esimerkiksi amerikkalainen laulaja Ella Fitzgerald esitti kappaleesta omannäköisen jazz-version 1960-luvulla.
Taulukko: “Chega de Saudade” - Tunnettuja versioita:
| Artisti | Versio | Vuosi |
|---|---|---|
| João Gilberto | Alkuperäinen versio | 1958 |
| Elis Regina | Brasilialainen versio | 1965 |
| Ella Fitzgerald | Jazz-versio | 1963 |
“Chega de Saudade” on ehdottomasti yksi tärkeimmistä Bossa Nova kappaleista. Se kuvaa tyylin ydintä: melankolista tunnelmaa, romanttista melodiaa ja kiehtovaa kitarasoundia. Kappale on myös osoitus Tom Jobimin ja Vinicius de Moraresin luovuudesta ja yhteistyön merkityksestä musiikin historiassa.
Jos olet kiinnostunut Bossa Novasta tai etsimässä rauhallista ja kaunista musiikkia, suosittelen kuuntelemaan “Chega de Saudadea”. Se vie sinut Brasilian aurinkoisille rannoille ja herättää tunteita syvältä.